Tapaamiseen on tultava iltapuvussa, ja kaikki osanottajat ovat
naamioituneet. Tapaamispaikalla lakeija kysyy salaista tunnussanaa, ja
mikäli joku vastaa väärin, vievät vartijat hänet mukanaan eikä häntä
nähdä enää koskaan. Tapaamispaikalta mustat autot, joissa on
tummennetut lasit, vievät meidät Helsingin ulkopuolella sijaitsevaan
salaiseen tukikohtaan, joka on louhittu kallion sisään, ja jonka
sisäänkäynti on ovelasti naamioitu.

Tukikohdassa osanottajat asettuvat piiriin hämärään huoneeseen, jota
vain kynttilät valaisevat, ja tervehtivät toisiaan asiaankuuluvin
riitein. Naamiot pysyvät jatkuvasti kasvoilla. Osanottajat istuutuvat
lootusasentoon, juovat etelästä tuoduista yrteistä valmistettua juomaa
mustasta pikarista ja alkavat meditoida hymisten saavuttaakseen
transsitilan. Transsissa Murray Rothbardin henki ilmestyy heille ja
kuiskii heidän korviinsa salaisia opetuksia. Kun riittävästi aikaa on
kulunut, palvelijat lyövät suureen kumistimeen, jotta osanottajat
heräisivät transsista.

Sisäköt johdattavat osanottajat suuren juhlapöydän ääreen, jossa
kynttilöiden valo heijastuu hopeasta, kristalleista ja hienoimmasta
posliinista. Pöytä notkuu erilaisista herkuista, joita köyhät
työläiset ovat kasvattaneet hiki hatussa kehitysmaissa. Seuraa
juopottelua ja ylensyöntiä, ja jotkut käyvät välillä tyhjentämässä
vatsansa jaksaakseen syödä lisää. Kamariorkesteri soittaa vienosti
taustalla. Lopuksi osanottajat poistuvat väsyneinä ja turvonneina
mustilla autoilla, jotka vievät heidät residensseihinsä. Rahaa ei
käytetä, sillä kaiken rahoittavat ylikansalliset yhtiöt, joiden
intresseissä tunnetusti on tukea libertaareja.